Diakonaatti

Missä mennään diakonaatin valmistelussa?

Piispainkokouksen asettama työryhmä on syksystä 2024 alkaen valmistellut esitystä diakonian viran kehittämiksi eli diakonaatista. Työryhmän tavoitteena on saada asiasta esitys ja päätös tällä kirkolliskokouskaudella.

KNT on seurannut aktiivisesti asian valmistelua ja viestinyt valmistelutyöryhmälle sekä piispoille keväällä 2025 toteutetun jäsenkyselyn tuloksista. 80 % vastanneista edellytti, että KNT edistää vihkimysviran toteutumista jäsenilleen ja 83 % ajatteli, että vihkimys vahvistaisi kasvatuksen virkoja tulevaisuudessa. KNT:n hallituksen jäsenet ovat tavanneet piispoja diakonaattia-asian merkeissä alkuvuoden aikana ja uusia tapaamisia on valmisteilla.

Keskusteluissa eri tahojen kanssa on tuotu esille näkökulmia ja huolia, joita on tarpeen avata tarkemmin. Yksi useimmin käytetyistä argumenteista on, että diakonaatti vie nuorisotyönohjaajan tai diakonian virat seurakunnista. Diakonian viranhaltijoilla on huoli, että vihityt nuorisotyönohjaajat vievät heidän työn ja virat. Nuorisotyönohjaajat puolestaan pelkäävät, että heille osoitettaisiin jatkossa diakonian virkaan kuuluvia tehtäviä. On esitetty myös huoli, että diakoniatyön erityinen osaaminen häviää, jos nuorisotyönohjaajat ja varhaiskasvatuksen ohjaajat vihitään virkaan.

Valmistelutyöryhmä on jo valmistelun lähtökohdissa ottanut kannan, että uudistuksella ei muuteta seurakuntavirkojen kelpoisuusehtoja. Diakonian virkoihin, varhaiskasvatuksen ohjaajan ja nuorisotyönohjaajan virkoihin on kuhunkin omat kelpoisuusehdot. Viran kelpoisuusehdot säilyttävät paikkansa seurakuntavirkaa täytettäessä. Vihkimys ei ole tällä hetkellä kelpoisuusehto diakonian virkavalintaan. Valmistelussa ei ole lähdetty myöskään siitä, että vihityille lisättäisiin uusia velvollisuuksia esim. Sana-jumalanpalveluksen toimittaminen.

Diakonaatissa on kasvatuksen viranhaltijoiden näkökulmasta kyse kirkon antamasta vihkimyksestä, vihkimysviran piiriin pääsemisestä. Vihkimysviran kelpoisuus ja seurakuntaviran kelpoisuus ovat eri asioita. Nykytila kasvatuksen virkojen osalta on se, että virkaan valituilla on hengellisen työn sisäinen kutsu (ammattitaito, motivaatio, ja halu palvella Kristuksen kirkkoa) ja seurakunnan kutsu hoitaa virkaa. Kirkon kutsu puuttuu. Kutsu osoitetaan vihkimällä (vokaatio) kirkon hengellisen virkaan.

Diakonaatin valmistelussa on kyse Suomen ev.lut kirkon diakonian viran teologian kirjoittamisesta ja kirkon yhteisen ymmärryksen löytämisessä siinä, että kasvatuksen virat ovat osa kirkon holistista missiota, jossa palvelu (sosiaalis-karitatiivinen työ) ja todistus (julistus ja katekeesi) ovat saman tehtävän eri puolia. Valmistelutyöryhmä on jo työnsä alkuvaiheessa todennut, että vaikka valmistelussa tarkastellaan ekumeenisia ulottuvuuksia ja nykyistä diakonian virkaa, valmisteltavaan kokonaisuuteen ei ole löydettävissä ratkaisua Raamatusta, kirkon historiasta, traditiosta tai luterilaisesta tunnustuksesta eikä myöskään ekumeenisen liikkeen tai luterilaisten kirkkojen ratkaisusta. On tehtävä valinta, joka on kirkkomme uskonkäsityksen näkökulmasta johdonmukainen ja vastaa kirkkomme nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Asiaan tuo oman haasteen, että muissa kirkoissa ei ole näin koulutettua ja laajaa kasvatuksen virkaa kuin Suomen ev.lut. kirkossa. Valmistelutyöryhmä ja piispat ovat vielä peruskysymyksen äärellä. Mistä virasta ja millaisen viran sisällöstä puhumme puhuessamme diakonian virasta?

Arja Lusa