KNT on antanut lausunnon kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan koskevasta kelpoisuusehdoista. Lausunto pyyntö tuli JUKOn kautta ja on tehty yhteistyössä Diakoniatyöntekijöiden liiton kanssa.

Mikä on näkemyksenne kelpoisuuspäätöksen rakenteesta ja sisällöstä kokonaisuutena? 

Kirkon hengellisen työn viroille määritetyt kelpoisuusehdot edistävät ihmisten oikeutta laadukkaaseen, ammatillisesti osaavaan, turvalliseen ja hyvää kohtelua edistävään palveluun ja toimintaan. Siksi kirkko edellyttää hengellisen työn viranhaltijoilta korkeaa ammatillista koulutusta ja perehtyneisyyttä kirkon työhön. Kelpoisuusehtojen lähtökohtana tulee aina olla tehtävän sisällöt ja niihin tarvittava osaaminen. Tehtäessä työtä lasten, nuorten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa, ei ole yhdentekevää mitä ammatillista osaamista työntekijältä vaaditaan. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan ammatillisuuteen liittyy sisällöllisen osaamisen lisäksi työtä ohjaava ammattikunnan eettinen koodisto ja yhteisesti sovitut toimintatavat. 

Kelpoisuusehdot on rakennettu nykyisten koulutusrakenteiden mukaisesti, koska se palvelee hyvin kirkkoa ja yhteiskuntaa. Määrittelemällä kelpoisuusehdot vahvistetaan kirkollisia koulutuksia, jotka toteutetaan yhteiskunnan ylläpitämissä koulutuslaitoksissa. Poistamalla kelpoisuusehdot muista tehtävänimikkeistä kuin esitykseen on kirjattu, kirkko voi olla murentamassa toimivaa koulutusta. Tämä linjaus edellyttää, että selvitetään millä keinoin turvataan riittävä kirkon uskon ja seurakuntaelämän tuntemus tulevilta työntekijöiltä, miten se toteutettaisiin ja kustannettaisiin.  

Esityksen mukaiset kelpoisuusehdot jäljempänä mainituin tarkennuksin ovat edelleen ajanmukaiset ja palvelevat kirkon hengellistä työtä myös tulevaisuudessa. Työelämäjoustoja tulee etsiä muilla keinoin, kuin murentamalla kelpoisuusehtoja, jotka ovat seurakuntatyön vaatimien osaamistarpeiden mukaisia. 

Mitä mahdollisia yksityiskohtaisia huomioita ja kehittämisehdotuksia kelpoisuuspäätökseen teillä on? 

Esityksessä kelpoisuusehdot on rajattu tiukasti nimikekohtaiseksi. Tällainen rajaaminen ei palvele seurakuntatyötä, vaan virkakohtaiset kelpoisuusehdot tulee määrittää koskemaan yhtä nimikettä laajemmin. Mietinnössä todetaan, että seurakuntien virkanimikkeissä on eri syistä vaihtelua. Siksi muutoksen yhteydessä on perusteltua laajentaa virkojen kelpoisuusehtoja käsittämään kaikkia niitä palvelussuhteita, joiden pääasiallinen sisältö liittyy työalaan.  

Diakoniatyössä tämä tarkoittaa muun muassa diakonian virkaa, diakonissan virkaa, diakonin virkaa, diakonian viranhaltijaa, seurakuntasisaren virkaa, johtavaa diakoniatyöntekijää, diakonian työalajohtajaa tms., joiden pääasialliseen tehtävään liittyy seurakunnan diakoniatyötä. Kelpoisuusehtojen nimikkeiden alla voi olla erilaisia tehtävänimikkeitä ja tämä tulee kirjata näkyviin kelpoisuusehtoihin. Vastaavanlainen käytäntö on kuntien sosiaalihuollon tehtävissä, joihin on määrätty kelpoisuusehdot.  

Vastaavasti varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuusehdot tulee määrittää koskemaan seurakunnan lapsityön työalan esim. lapsityönohjaaja ja nuorisotyönohjaajan virkojen kelpoisuusehdot koskemaan myös muita nuorisotyön työalan virkoja kuten erityisnuorisotyönohjaaja ja johtava nuorisotyönohjaajan virkoja. Koska tehtävän sisällön tulee ratkaista tarvittava kelpoisuus, ei ole 

perusteltua takertua vain yhteen virkanimikkeeseen. Kelpoisuusehtoja tulee siksi avata koskemaan laajempaa nimikkeistöä pääasiallisesti tehtävän työn mukaisesti.  

Seurakunnat ovat perustaneet erilaisilla nimikkeillä olevia virkoja kuvaamaan työn painopistettä ja työntekijän erityisosaamista. Esimerkiksi erityisnuorisotyönohjaajan virkaan on valittu nuorisotyönohjaajan viran kelpoisuusehdot täyttävä henkilö, mutta työn painopiste on erityistyö tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Samalla tapaa diakonian erityisvirkoja on perustettu eri nimikkeillä, esimerkiksi päihde- ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä tai oppilaitosdiakoni, mutta kelpoisuusehdoksi on määritelty diakonian viran kelpoisuusehdot. 

JUKO esittää päätösesityksen muuttamista siten, että päätösesitys koskee mainituilla nimikkeillä perustettavia ja perustettuja virkoja ja niiden lisäksi kelpoisuusehtoja tulee soveltaa myös muihin virkoihin, joiden pääasialliset työtehtävät liittyvät päätösehdotuksessa esitettyjen virkojen tehtäviin.  

Mitä muuta haluaisitte sanoa kelpoisuusehdoista? 

Vuonna 2005 hyväksyttiin laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista. Lainvalmistelun lähtökohtana oli työvoimatarpeen ennakoinnin mukaisesti turvata sosiaalialan henkilöstön riittävä määrä ja laatu, mikä on sosiaalipalvelujen laadun turvaamisen merkittävin edellytys. Tavoitteena oli, että sosiaalihuollon henkilöstön ammatillinen osaaminen perustuu ensisijaisesti asiakkaiden palvelutarpeisiin. Henkilöstön riittävä koulutus ja ammatillinen osaaminen nähtiin edistävän sosiaalihuollon asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä varmistavan palvelujen laadukkuutta muutoinkin.  Lainsäädäntötarpeen taustalla oli myös sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuden toteamista vaikeuttaneet kelpoisuussäännösten muutokset, väljä sääntely, ohjeiden puuttuminen, yliopistojen erilaiset käytännöt, erivapaussääntely sekä siirtymäsäännösten tulkinnanvaraisuus, mitkä aiheuttivat runsaasti epäselvyyttä. Kirjavien ja tulkinnanvaraisten käytäntöjen sijaan tarvittiin selkeästi määritellyt osaamisvaatimukset. Terveydenhuollon ammattilaiset on kirjattu ammattihenkilörekisteriin vuodesta 1994 alkaen ja sosiaalialan ammattilaiset vuodesta 2016 alkaen. Sosiaalihuollon osaamista ja laatua on haluttu kehittää asettamalla kelpoisuusehdot ja vahvistaa asiakasturvallisuutta lisäämällä sosiaalialan henkilöstö Valviran ylläpitämään ammattihenkilöiden rekisteriin. Olisi erikoista, jos kirkko kulkisi kelpoisuusehtojen suhteen eri suuntaan, kuin muu yhteiskunta. 

Seurakunnan työ ja toiminta ei ole erillään muusta yhteiskunnasta, vaan varhaiskasvatusta, nuoriso- ja diakoniatyötä tehdään yhdessä ja yhteistyössä viranomaisten kanssa. Lasten, nuorten ja perheiden asioita edistetään ja tuetaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen, varhaiskasvatus- ja koulutoimen sekä kulttuuri- ja liikuntatoimen kanssa erilaisissa asiantuntijaverkostoissa. On kyse kirkon toiminnan uskottavuudesta ja luotettavuudesta, että seurakuntien viroissa on koulutettuja ja ammattitaitoisia viranhaltijoita kaikissa niissä viroissa, joissa tehdään viranomaisyhteistyötä ja toimitaan sopimuskumppaneina erilaisten palveluiden tuottajina ja tarjoajina. Viroissa tarvitaan virka-asemaltaan ja osaamistasoltaan vertaiset osapuolet sekä tunnistettavat ja vakiintuneet nimikkeet. Tämä tarve korostuu johtamisen viroissa